Huomenta muruset!
Istun punaisella nojatuolilla, vieressäni on melkein täysi kahvikuppi ja terassin ovi on auki. Heräsin jo tunti sitten Ystäväni soittoon. Voi kuinka kaipaankaan häntä.
Tänään alkoi kolmas päivä yksin Helsingissä. Mun aika on kulunut yllättävän hyvin ja olen saanut hommattua itselleni tekemistä. Oloni täällä on niin erillaista kuin kotona. Voin lähteä yksin rannalle ilman, että joku (helsinkiläinen) kommentoi sitä, tai tallustella korkokengissä, ilman katseita, ja voin vain valita jonkun muun kahvilan, kun esim Figaro (naurunaamaemoij). Tämä viikko oli se mitä minä tarvitsin. Pienen irtioton kotikaupungistani. En halua haukkua sitä tai syyttää sitä (kotikaupunkiani siis), mutta liika on liikaa. Joskus mun on pakko päästä pois. Ihan vain ajattelemaan. Mieluiten yksin. Täysin vain itseni kanssa. Usein asiat alkaa hahmottua paremmin ja oloni helpottua. Alan ymmärtämään ja tajuamaan, miten ja miksi asiat ovat menneet niin kuin ne ovat menneet. Jotenkin tunnen kuuluvani tänne. Tunnen vapauden käsissäni ja mieli on tyyni. En ehkä ajattele näin viiden vuoden päästä, mutta juuri nyt on tosi hyvä olla, nimenomaan täällä.
Kauniita ajatuksia myös ruudun toiselle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti