On tullut jonkun verran kommenttia hymystäni ja sen puuttumisesta. Ajattelinkin ottaa asian suoraan käsittelyyn kokonaisen hymypostauksen kera.
Kyllä, myönnän. Hymyä ei näy kauheasti blogissa ja asukuvissa varsinkaan. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö hymyilisi. Hymy jäi asupostauksissa kesän aikana. Minusta hymy ei kuulu asupostauksiin, mutta muihin kyllä. Minusta asukuvat ovat enemmän tosissaan otettavia vakavalla ilmeellä, kuin hymyllä.
Yhdeksäs luokka on ollut raskas. En ole ollut yhtään niin oma positiivinen ja hymyileväinen Jutta. On ollut oikeastaan aika kauheaa huomata, kuinka paljon olen vähentänyt hymyilemistä. Siihen on vaikuttanut monikin asia, mutta suurin oli oman koulun hajoaminen.
Olenkin päättänyt yrittäväni uudestaan. Hymyilemistä meinaan. Asukuvissa hymyä tuskin tulee näkymään. Siitä olen varma. Mutta vastapainoksi asupostauksien kanssa (toivottavasti) lisääntyvät lifestyle postaukset voisivat sisältää hymyä ja PALJON. Toivottavasti tämä kuulostaa hyvältä teidänkin mielestä.
Ja niinkun ylhäältä olevissa kuvissa näkyy, hymyilen minä. Ihan aidosti ja omana itsenäni. Hymy on edelleen tärkeä osa minua ja omaa identiteettiä. Siitä luopuminen kokonaan ei tulisi kuuloonkaan. Aidolla hymylläni haluan ilahduttaa muita ihmisiä ja antaa ympärilleni positiivista energiaa. Joskus hymy voi pelastaa jonkun päivän.
Toivottavasti tämä antoi jollekin hyvän mielen ja ehkä muutti omaa käsitystä minusta ja minun maailmastani!
Kuullaan ihan pian murut<3
Sun tuottamaa tekstiä voisi lukea pidempäänkin kun se näyttää sujuvan noin hyvin ja sitä on muutenkin helppo lukea :) Olen myös samaa mieltä että hymy ei välttämättä kuulu asukuviin koska ainakin sulla ne on hyvin mallimaisia tai sellaisia kun telkkarissa ja lehdissä näkee :D Mutta kaunis hymy sulla kuitenkin on!
VastaaPoistaTosi kiva kuulla, että tekstiä on helppo lukea. Haluaisinkin panostaa teksteihin enemmän. Aika käy joskus vain vähiin :D
VastaaPoistaMahtavaa, että siellä puolen ruutua ollaan myös tota mieltä! Kiitos sulle kovasti <3