SUMMER COTTAGE
PHOTOS BY ME
Harvoin pääsen mökille. Harvoin näen merta silmieni alla, taikka tunnen koivujen lehtien huminan korvissani. Harvoin kosketan varpaillani kosteaa nurmikkoa ja suljen silmäni, niinkuin ei olisi muuta maailmaa olemassakaan.
Mutta niinä harvoina kertoina nautin siitä. Nautin kosteasta ruohosta ja lehtien huminasta. Nautin mökinoven aukaisun äänestä ja lautalattioiden natinasta. Nautin merituulesta ja hengitän sitä keuhkoihin. Hengitän sitä niin paljon, että hetken aikaa keuhkot hengittävät vain puhdasta ilmaa.
Ja niinä harvoina hetkinä, kun haemme isäni kanssa perunamaalta perunoita. Puoliksi vedessä seistessäni pesen niitä ja annan laineiden liplattaa ohitseni. Tunnen vain sen hetken mitä meillä siinä hetkessä on. Tunnen multaisen perunan veden alla ja kuulen harjan äänen. Aurinko lämmittää olkapäitä ja heijastaa veteen tuhansia timantteja. Kuuntelen isän tuntemuksia siitä, miten hienoa on syödä oman maan perunoita.
Välillä hymyilen. Hymyilen isälle. Hymyilen meille. Hymyilen hetkelle, jonka jaoimme yhdessä.
Ja niinä harvoina kertoina, kun saan kokea ja koskea tämän kaiken, nautin siitä joka kerta enemmän. Arvostan sitä joka kerta enemmän. Kaipaan sitä joka kerta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti