RASISMISTA

Me and my love

Musta. Neekeri. 

Mitä näitä nyt on. Kuvottavaa.

En kirjoita tätä postausta sille, joka tunsi tarvetta tulla kertomaan minulle, kuinka seurustelen neekerin kanssa. En kirjoita tätä sinulle, joka ei uskonut isäni olevan ylpeä minusta, koska seurustelen NEEKERIN kanssa. 

Olet kuvottava.  

Tiedäthän, sanasi eivät mieltäni paina, sillä olen täysin tietoinen miltä kumppanini näyttää ja mikä on hänen taustansa. Tiedän myös sen, että isäni on minusta ylpeä. Niin ylpeä, että varmasti halkeaa kahtia. Rohkenen kuitenkin epäillä, että sinun isäsi ei ole sinusta ylpeä. Tai, jos on, tulee mieleeni sana kuvottavaa. Todella kuvottavaa. 

Kirjoitan tätä postausta yleisellä tasolla. Vaikka tällä viikolla tullut kommentti saikin mietityttämään, näin tänään kuitenkin vielä jotain sairaampaa. Siksi päätin kirjoittaa asiasta. 

Sinä valkoinen nainen ja mies, jotka seisoitte Stockmannin lasiovien edessä, toivottavasti luette tämän. 

Te täydellisen valkoiset nainen ja mies, varmasti Suomen kansalaiset katsoitte vierestä, kun tuore äiti lastenvaunujen kanssa kamppaili oven kanssa. Ette selkeästi kyenneet auttamaan äitiä, joka näytti hieman väsyneeltä. Kykenitte kuitenkin katsomaan kylmästi vieressä, kun tämä äiti piti ovea auki ja työnsi rattaita sisään. Kykenitte odottamaan, kunnes musta äiti sai oven auki ja lapsensa sisään. Ette myöskään halunneet auttaa häntä toisissa lasisissa ovissa vaan edelleen katsoitte vierestä. Myös oven lähellä ollut valkoinen mies katsoi halveksuvasti lasin läpi tätä mustaa äitiä, joka olisi kaivannut vain oven aukaisun. 

Olette kuvottavia. 

Olen pienestä asti ollut vahvasti rasismia vastaa. Mietinkin, että kuka ei olisi sitä vastaan. On tämä kuitenkin koskettanut minua paljon enemmän Liton tulta elämääni. Olen nähnyt maailman erilaisen ja ruman puolen. Olen nähnyt ihmisten katseet. Kuullut ihmisten ajatukset. Tuntenut heidän tuskansa. Tummien tuskan. 

Joka ikinen kerta, kun Lito kuulee rasistista kommenttia, hän ei enää reagoi mitenkään. Kysyinkin häneltä, miten et voi sanoa mitään? Eikö tuo loukkaa sinua? 

Liton vastaus oli siihen , " Olen niin tottunut tuohon". 

Niin tottunut tuohon? Miten kukaan tässä maailmassa voi tottua tuohon. Miten kukaan tässä maailmassa antaa itsensä tottua tuohon. Miten yhteiskunta antaa heidän tottua tuohon. 

Niin sairasta. 

Kaiken huippua tässä on se, että elämme vuotta 2016. Sellaista vuotta missä ollaan päästy todella pitkälle niin yhteiskunnassa, kun henkisessä minässä. Sellaista vuotta elämme, etten voisi kuvitellakaan tänä päivänä olevan rasismia. Tuollaista sanaa ei pitäisi edes olla olemassa. Miten ja miksi edelleen ihmiset pitävät tummaihoista erilaisena. Miten voi olla mahdollista, vaikka meillä tummilla, vaaleilla, latinoilla, kaakaonvärisillä,punatukkaisilla, niin vanhoilla, kun nuorillakin on kaksi kättä, kaksi jalkaa, suu, nenä ja yksi sydän. MITEN voimme pitää juuri tummia erilaisina. 

En ymmärrä. Enkä tule koskaan ymmärtämään. 

Ja jos joku kaunis päivä minulle käy mieletön onni, että saan lapsia. Tummia lapsia. Kenelläkään ei ole oikeutta kertoa heille mitä he ovat. On heidän oma tehtävänsä löytää itsensä. Ilman rasismia. 

Te lukijat ja ei lukijat. Te kuitenkin, ketkä tätä tekstiä lukevat, haluan sanoa teille, että kiitos. Kiitos, kun luitte tekstin. Kiitos kun käytitte aikaanne tämän tekstin lukemiseen. Toivottavasti herätti ajatuksia. 

Haluan vielä muistuttaa että, all colours are beautiful.

BELT

PHOTOS BY AADA NIEMELÄ

JACKET/ONLY JEANS/CUBUS SHIRT/ZARA SHOES/VAGABOND

Noniin, tässä kuvat mistä annoin pientä sneak peekiä muutama päivä sitten. Vitsit, että viikko on on mennyt nopeasti. Loma on tuntunut aivan liian lyhyeltä. En ole saanut puoliakaan asioista tehtyä, mitä olisi pitänyt. Onneksi on loppuviikko aikaa vielä hengähtää. 

Tässä näette muuten ensimmäistä kertaa lasit ihan päässä. Tykkään noista kyllä aivan älyttömästi. Ja mikä parasta, ei monella vastaantulijalla ole samanlaisia. Vyö myös antaa takille ryhtiä ja muuten tylsään asuun särmää. 

Tänään Liton lähdettyä olen vain siivoillut ja silittänyt. Onneksi päivän on pelastanut the sinkkuelämää,  joka on pyörinyt taustalla. Mikäs sen parempaa. 

Nyt on pistettävä vauhtia. Ollaan tänään Fannin kanssa menossa taidenäyttelyn avajaisiin ja sitä ennen juodaan teet mun luona. Ihan varmasti mukava ilta tulossa <3 

Aivan ihanaa loppupäivää teille kaikille! <3 

-

SNEAK PEEK

PHOTOS BY AADA NIEMELÄ

T A T T O O

TATTOO

PHOTOS BY AADA NIEMELÄ

Helou!

Olen jo kaksi viikkoa venaillut koska saan kuvia blogin puolelle mun ensimmäisestä tatuoinnista. Kävin siis kaksi viikkoa sitten Liton kanssa ottamassa tatuoinnin. Ajatus tatuoinnista syntyi jo alku syksystä, kun muutin Helsinkiin. Halusin jonkun asian muistuttamaan minua suuresta elämänmuutoksesta ja sen tuomasta onnesta. Mikä olisikaan parempi siihen, kuin tatuointi! Itse olen älyttömän tyytyväinen ja uskon, ettei tämä tatuointi jää ainokaiseksi. 

Ihanaa, että Aada pääsi myös pitkästä aikaa kameran taakse valokuvaamaan mua. Aada olikin blogini alkuaikoina vastuussa kuvistani. Siitä se silloin Aadan kanssa lähti. 

Oli joka tapauksessa mukava saada Aada ja Annu Helsinkiin mun luokse käymään. Niin ihanaa oli myös huomata kuinka kaikki toimi niinkuin aina ennenkin. Olen niin onnellinen heistä kahdesta <3 

Asukuvia tulee pian myös blogin puolelle. Olkaa siis kuulolla! :)

LAUANTAI

SMILE

PHOTOS BY EEVI STÅHLSTRÖM

Heissan taas pitkästä aikaa!

Onpa ollut taas blogin puolella hiljaista. Ei anneta sen häiritä ja odotetaan vaan tulevia inspiraation hetkiä. Kaivoin vanhoja kuvia koneelta, ja löysin nämä kaksi. Eevin kanssa viime kesänä otetut kuvat ja meidän mökiltä vielä. Muistan meidän reissun mökilleni. Päätettiin lähteä testaamaan Eevin uutta kameraa ja fiilisteltiin vähän kylmää säätä. Ihan iloisia kuvia minusta. Hyvä lähteä positiivisella asenteella kohti viikonloppua. 

Mä saankin kohta kaksi tärkeätä vierasta Salosta Helsinkiin, nimittäin Annun ja Aadan (!!!!)! Katsotaan, jos ehditään vaikka asukuvat nappaamaan kurjasta kelistä huolimatta. 

Mulla olisi teille vaikka mitä kerrottavaa. Jatkan siis seuraavassa postauksessa taas. 

Ihanaa viikonloppua teille ihanat <3 

KIERRÄTYKSESTÄ

PHOTOS BY ME

Yhteistyössä Indiedays ja Stena Recycling 

Pikkutyttönä katselin aina suu auki ja silmät pyöreinä naapurin setää, joka oli taitava käsistään. Setä rakensi lapsenlapsilleen mielettömän hienon leikkimökin, ja jopa kanootinkin hän sai aikaiseksi. Hänen ihana vaimonsa oli myös erittäin taitava ja hän ompeli verhoja ja vaatteita, kahvipusseista tehtyjä laukkuja unohtamatta. Myös heidän lapsensa olivat taitavia käsistään. Joku oli juuri kutonut uudet villasukat tai tehnyt omat yöhousunsa. 

Niistä vuosista inspiroituneena itse ompelen edelleen. Välillä hiukan enemmän, välillä taas vähemmän. Tärkeintä kuitenkin on työn mielekkyys.

Tässä kaikessa itsetekemisessä piilee monta taikaa. Sellaista taikaa miksi sitä ylipäänsä tekee. Yksi niistä taioista on luonnon säästäminen.

En tiedä parempaa fiilistä kuin löytää kirpparilta vanha kangas tai esimerkiksi ylisuuri paita ja lähteä luomaan siitä jotain aivan muuta. Esimerkkinä karvalaukkuni, jonka kangas on peräisin takista ja hihna vanhasta mummolaukusta. 

Kun jaksan itse tehdä ja korjailla vaatteita, saan samalla hyvän mielen, enkä käy ostamassa uutta tuotetta. Nykypäivänä on superhelppoa kipittää kauppaan ja ostaa samanlainen paita, joka juuri hajosi. Asian ei pitäisi kuitenkaan ihan olla näin. Siksi yritän vähentää tämän tyyppistä kuormittamista. 

Tuossa ylhäällä on videolinkki. Linkkiin pääset myös tästä. Se on video kierrättämisestä. Todella kauniisti toteutettu ja ajatuksella tehty. Minulle se herätti tunteita ja ajatuksia siitä, miten voimme olla kuormittamatta luontoa näin paljon. Miten voimme vähentää kuormittamista ja mitä voimme kaikki tehdä luonnon hyväksi. 

Käykää ihmeessä katsomassa, jos yhtään luonto ja sen hyvinvointi kiinnostaa. Itselle ainakin teema on hyvin läheinen ja yritänkin mahdollisimman paljon tehdä itse ja kierrättää kaiken minkä pystyn. En kuitenkaan ole täydellinen tässäkään asiassa, joten taidan tehdä pienen lupauksen itselleni siitä, että pidän siitä entistäkin parempaa huolta.

INSPIRAATIO

INSPIRATION

PHOTOS BY PINTEREST

Hyvää tiistaita tyypit! Tiistain kunniaksi laitetaan hieman inspiraatiota kehiin. Pinterestistä keräilen aina itseäni inspiroivia kuvia. Tykkään fiilistellä niitä aina välillä. Joskus jopa kauhean asukriisin keskellä, päädyn sängyltä selailemasta pinterestiä. 

Toivottavasti kuvat inspiroivat teitäkin!

Eilen oli aika jännä päivä ja tänään vielä hommat jatkuu. Koeviikko loppuu myös tänään ja sehän tarkoittaa normaaliin elämään palautumista. :D Nyt on taas aikaiset aamut ja myöhemmät iltapäivät osa rutiinia. 

Ei mulla tänään ole muuta. Ollaan kuulolla piakkoin! <3 

VASUMA

VASUMA

PHOTOS BY ME

Mulla on ollut super huono näkö jo pienestä asti. Muistan saaneeni ensimmäiset silmälasit 8 vuotiaana. Silloin käytin niitä lukiessani, yleensä koulussa. Muistan sen olleen vaikea ja raskas juttu laittaa lasit päähän ja olla niiden kanssa edes tunnin verran. Pikkuhiljaa totuin ajatukseen niistä. Opettajakin jopa piti puheen, kuinka laseja pitää uskaltaa rohkeasti käyttää. Silloin luokassamme oli muistaakseni monta oppilasta, jotka käyttivät laseja vain piilossa toisilta. 

Viimeksi kävin uusimassa lasit ennen yläasteen alkua. Siitä on siis jo tovin verran. Olen käyttänyt kuitenkin toisia laseja jo pidemmän aikaa. Ne eivät ole kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset työskentelylle yms. 

Nyt lukiossa varsinkin, näköni on huonontunut tosi paljon. Silmä ei enää jaksa tarkentaa tietokoneelta taululle, joka tekee opiskelusta tosi raskasta. Tiesinkin siis, että on aika hankkia uudet lasit, jotta näyttää maailma taas kirkkaammalta ;)

Olen aivan super onnellinen kyseisistä laseista, jotka kävin hakemassa perjantaina kokeen jälkeen. Intoa täynnä juoksin kotiin Vasuma-kassin kanssa ja herätin Liton nukkumasta katsomaan mun uusia laseja :D Rillit on roikkunut nyt siitä lähtien naamassa. Tuntuu ne todella luonnolliselta ja antaa kivaa ilmettä lookiin. Todella hyvä valinta, jos näin voin sanoa!

Nyt odottaa fysiikan tehtävät ja kauppareissu. Katsotaan lähdetäänkö kavereiden kanssa luistelemaan vielä tänään. En olekaan luistellut yli vuoteen. :D 

Ihanaa sunnuntaita jokaiselle <3

KONEELLA

PHOTOS BY VALMA SOL

SHIRT/BIKBOK PANTS/H&M

Koneella tulee vietettyä ihan käsittämätöntä monta tuntia päivässä. En uskalla edes laskea, mitä se tekee viikossa. Kone onkin mulle yksi tärkeimpiä työvälineitä. Ilman konetta, olisin aika hukassa. 

Konetta tarvitsen ohjelmien katsomiseen ja uutisten lukemiseen. Minulla ei ole meinaan TV:tä täällä Helsingissä. Ihan tilaratkaisun vuoksi päätin olla hankkimatta. Sitäpaitsi, koneelta näkyy kaikki, ellei jopa enemmän. Toimii siis tietokoneen lisäksi telkkuna. 

Ilman konetta, en voisi myöskään suorittaa lukiota. Tehdään päivittäin koneella töitä koulussa ja treenataan kirjoituksia varten. Kirjoituksen ovat meillä lähes kokonaan sähköiset, joten treeniä se tarvitseekin. Myös kotitehtävät ja muut tunnilla tehdyt tehtävät tehdään hyvin usein koneella. 

Yleensä, kun pääsen kotiin, laitan suoraan musiikkia soimaan koneelta. Auttaa se minua rentoutumaan ja keskittymään. Jos minulla on kuvia muokattavana ja blogitekstiä kirjoitettavana, on kone ainoa työvälineeni siihen. Monta tuntia voi mennä silmän räpäyksessä ihan vain blogihommia tekemällä. 

Kone on siis aika luonnollinen osa jokapäiväistä elämääni. Olen ehkä liikaa riippuvainen kyseisestä laitteesta , mutta toisaalta mahdollistaa se myös paljon elämääni. 

Minua kiinnostaakin, paljon te käytätte tietokonetta? Luetteko esim. blogeja koneen vai puhelimen kautta? Katsotteko paljon netistä sarjoja yms? Kertokaa! Toivottavasti en ole ainut, joka käyttää konetta liikaa!!

Onnellisuus

Photos by me

HAPPINESS IS THE ONLY GOOD. THE TIME TO BE HAPPY IS NOW. 

THE PALCE TO BE HAPPY IS HERE. THE WAY TO BE HAPPY IS TO MAKE OTHERS SO.

En varsinaisesti tehnyt mitään uudenvuodenlupausta. Syy tälle on se, etten usko ihan siihen. Muutos ei tapahdu nappia painamalla, eikä lukuisia lupauksia lupaamalla. 

Muutos lähtee itsestä. Se lähtee sydämestä. Se lähtee teoista. 

Siksi minun lupaukseni tälle vuodelle on salitreenien ja karkkilakkojen sijasta olla onnellinen. Lupaan olla kiitollinen joka ikisestä päivästä, mitä saan elää. Lupaan avata silmiä hitusen enemmän. Lupaan auttaa ja hymyillä. Nähdä pienissäkin asioissa onnellisuuden aihetta. Lupaan rakastaa ja rakentaa. Lupaan antaa ja hengittää. Lupaan elää. 

Ihanaa viikon ensimmäistä päivää kaikille! 

Mä jatkan kotona sairastelua...  Kävin onneksi hakemassa ruusuja antamaan kodille taas ilmettä <3